Saamelaismusiikki
Saamelaismusiikki on tänä päivänä sekoitus uutta ja vanhaa. Saamelaismusiikin juuret ovat syvällä perinteisessä saamelaismusiikissa – joiussa, leu’ddissa ja livđessä, jotka ovat perinteisen saamelaismusiikin lajeja. Perinteisien vokaalimusiikkilajien lisäksi saamelaismusiikkia löytyy nykyään lukuisista musiikkigenreistä räpistä humppaan.
Perinteinen saamelaismusiikki
Perinteisessä saamelaismusiikissa musiikillisen ilmaisun väline on ihmisääni, eikä soittimia ole käytetty. Yleensä musiikkia esitetään yksin, ilman toisia esittäjiä.
-
Joiku eli luohti
Joiku (juoiggus) eli luohti on yksin esitettyä vokaalimusiikkia. Joiun kohteita voi olla monia. Yleisimpiä joikuja ovat henkilöjoiut. Joiulla viitataan joiun kohteeseen ja kaikkeen, mikä liittyy siihen. Se joka joikaa, ei joikaa joikua, vaan joikaa jonkun (joiun kohteen). Esimerkiksi pohjoissaameksi sanotaan: ”Mun juoiggan Heikka Niillasa”, eli ”Minä joikaan Heikin Niilan”. Joiun kohteita voivat henkilöiden lisäksi olla paikat, eläimet, luonto tai mikä muu tahansa aihe, jonka joikaaja haluaa joikata. Pohjoissaamenkielisessä joiussa on monia paikallistyylejä, ikään kuin murteita.
Pohjoissaamelainen joiku eli luohti – läntinen tyyli
-
Livđe
Inarinsaamelaisten perinteistä musiikkia on livđe. Livđellä on jokin kohde, joka voi olla esimerkiksi henkilö tai eläin. 1900-luvun aikana livđe-perinne on kokenut kovia iskuja –1920-luvulla espanjantauti tappoi Inarin asukkaista 10 %. Monet jäivät orvoiksi, eikä perinne siirtynyt heille. Vaikutuksensa oli silläkin, että noihin aikoihin saamelaiskulttuuri alkoi jäädä valtaväestön jalkoihin, sillä suomalaisasutusta alkoi olla Inarissa jo enemmän kuin saamelaisasutusta. Vuosituhannen vaihteessa tutkija Marko Jouste törmäsi 1960-luvulla äänitettyihin inarinsaamenkielisiin lauluihin, jotka tunnistettiin livđeksi. Inarinsaamelaiset ovat tallenteiden avulla luoneet yhteyttä sukujensa livđeihin, opetelleet niitä ja alkaneet tekemään niitä myös itse. Näin livđe-perinne on vähitellen alkanut elpyä.
-
Leuʹdd
Kolttasaamelaisten perinteistä musiikkia on leuʹdd. Leuʹdd on tarinanlaulantaa, joka sisältää ihmisiä, elinympäristöä ja paikallishistoriaa kuvaavaa muistitietoa. Leuʹddit voidaan jakaa lyhyisiin, aforisminomaisiin eläinleuʹddeihin, myyttisiin, esimerkiksi paikkojen syntyhistorioihin liittyviin leuʹddeihin sekä henkilöleuʹddeihin. Näistä henkilöleuʹddit ovat yleisimpiä. Livđe-perinteen tavoin myös leuʹdd-perinnettä on elvytetty 2000-luvulla, sillä koltansaamen puhujamäärän vähetessä myös leuʹdd-perinne on hiipunut.
Moderni saamelaismusiikki
Saamelaisen populaarimusiikin kehitys alkoi vuonna 1968, kun Nils-Aslak Valkeapää eli Áillohaš julkaisi Joikuja-albumin. Se oli ensimmäinen albumi, jolla joikuperinne oli yhdistetty länsimaisiin soittimiin. Valkeapäätä on seurannut lukuisa joukko saamelaisartisteja, ja nykyään valtaosa julkaistavasta saamelaismusiikista on modernia.
Tänä päivänä saamelaisartistit yhdistelevät ennakkoluulottomasti erilaisia musiikkigenrejä joikuun ja tekevät omanlaistaan saamelaismusiikkia myös ilman joikua, livđeä tai leuʹddia. Saamen kielillä räpätään ja saamelaismusiikki seuraa kansainvälisten musiikkitrendien virtauksia.
Lukuisat musiikkifestivaalit sekä saamelaiset radiokanavat pitävät yllä modernia, elävää saamelaista musiikkikulttuuria. Suurimpia musiikkifestivaaleja ovat Inarissa elokuussa järjestettävä Ijahis Idja, Norjan puolella Manndalenissa (Olmmáivággi) heinäkuussa järjestettävä Riddu Riđđu sekä Norjan puolella Evenesissä järjestettävä Márkomeannu. Tärkeä musiikkitapahtuma on myös pääsiäisenä Kautokeinossa järjestettävä saamelaismusiikin kilpailu Sámi Grand Prix.