ORTODOKSINEN KIRKKO
Kolttasaamelaiset kuuluvat perinteisesti ortodoksiseen kirkkoon. Ortodoksiseen uskontoon liittyvät vuosisataiset perinteet ovat osa kolttasaamelaista kulttuuria ja uskonnolla on suuri merkitys kolttasaamelaisia yhdistävänä tekijänä.
Kolttasaamelaiset kuuluvat Suomen ortodoksisen kirkon pohjoisimpaan seurakuntaan, Lapin seurakuntaan, ja muodostavat enemmistön Inarin alueen seurakuntalaisista.
Lapin ortodoksinen seurakunta perustettiin vuonna 1950. Sitä edelsi Petsamon seurakunta, joka lakkautettiin sotien jälkeen.
Ortodoksiset kirkot sijaitsevat Sevettijärvellä, Nellimissä ja Ivalossa. Sevettijärvellä ja Nellimissä on myös hautausmaa. Ivalon Keväjärvellä sijaitsee lisäksi ortodoksinen rukoushuone eli tsasouna.
Koltansaamen kielellä ei ole ollut kovin vahvaa asemaa ortodoksisessa kirkossa, mutta viime vuosina saamen kielen käyttö kirkon toiminnassa on lisääntynyt. Jumalanpalvelusten koltansaamenkielisiä osuuksia on lisätty ja koltansaamen kieltä käyttäviä jumalanpalveluksia on järjestetty myös muualla kuin Lapin seurakunnan alueella.
Seurakunnan työntekijät käyttävät jumalanpalveluksissa koltansaamen kieltä. Saamenkielisten jumalanpalvelusten toimittamisen mahdollistavat osaltaan Johannes Krysostomuksen papin käsikirjan eli liturgian ja ortodoksitiedon käsikirjan koltansaamenkieliset käännökset.
Koltansaamenkielinen rukouskirja (Mo´lidvaǩe´rjj) julkaistiin vuonna 1983 ja Johanneksen evankeliumi (Evvan Evaŋǧe´lium) vuonna 1988. Rukouskirja sisältää myös kirkkolauluja. YLE Sápmi lähettää koltansaamenkielisiä hartausohjelmia osana ohjelmatarjontaansa. Saamelaiskäräjät on julkaissut vuonna 2008 koulujen opetustarkoituksiin kaksi koltansaamenkielistä CD:tä, joista toinen sisältää koltansaamenkielisiä kirkkolauluja (Sää´m Ceerkavlaulli) ja toinen Johanneksen evankeliumin. Luukkaan evankeliumin kääntäminen koltansaamen kielelle on käynnissä.
Lapin ortodoksisen seurakunnan entinen kirkkoherra Viacheslav Skopets pitää koltansaamen kielen aseman vahvistamista ortodoksisen kirkon toiminnassa tärkeänä. Hänen mukaansa koltansaamen kielen pelastamiseksi tarvitaan toimenpiteitä myös kirkossa.
Pappi, isä Rauno Pietarinen bloggaa.
KOLTTASAAMELLA PITKÄ HISTORIA ORTODOKSISESSA KIRKOSSA
Skopets kertoo, että itäsaamelaisten kielten, joihin kieliin koltansaamekin kuuluu, käytöllä on ortodoksisessa kirkossa jo pitkä historia.
- Olemme tottuneet kuulemaan kolttasaamelaisten valistajasta pyhittäjä Trifonista, joka kastoi ja opetti Paatsjokilaakson saamelaisia lähes viisisataa vuotta sitten. Varjoon on jäänyt kuitenkin toinen merkittävä nimi, Feodorit Kuolalainen, joka myös asui Paatsjokilaaksossa useita vuosia Trifon Petsamolaisen aikoihin.
- Venäjän kirkkohistorian tutkija Mitrofan Badadin nosti 2000-luvulla Feodoritin merkityksen uuteen valoon. Historialliset lähteet kuvaavat Feodoritia hyvin energiseksi, lahjakkaaksi ja toisaalta ristiriitaiseksi persoonaksi. Hän vietti paljon aikaa paikallisten ihmisten kanssa ja opetti heitä, mutta hän myös kritisoi kirkon ja luostareiden hallintoa mammonan palvonnasta ja sai sen johdosta myös rangaistuksia.
- Feodorit liikkui paljon nykyisten Kantalahden ja Petsamon välisessä akselissa ja oppi hyvin itäsaamelaisten kielten murteita. On säilynyt melko luotettavia lähteitä siitä, että Feodorit käänsi ortodoksisia rukouksia ja evankeliumin lukukappaleita saamen kielelle, kertoo kirkkoherra Skopets.
- Kyseessä oli todennäköisesti yksi akkalan- tai kildininsaamen murteista, jota siihen aikaan ymmärsivät myös Paatsjokilaakson kolttasaamelaiset. Valitettavasti Feodoritin käännökset eivät ole säilyneet meidän päiviimme saakka, Skopets toteaa.
- Vasta 1800-luvun loppupuolella Venäjän ortodoksinen kirkko käännätti evankeliumin ja rukouskirjan kildininsaamen kielelle, joka on yksi yhä elävistä Kuolan niemimaan saamen kielistä. Ortodoksinen usko on siis tullut kolttasaamelaisille tutuksi jo lähes 500 vuotta sitten Trifon Petsamolaisen aikana. Samoihin aikoihin he saivat myös kuulla ortodoksiset rukoukset heille ymmärrettävällä saamen kielellä, intoa täynnä Feodorit lähti ja teki sen mahdolliseksi.
MITEN VAHVISTAA KOLTANSAAMEN KIELTÄ KIRKOSSA?
Miten sitten olisi mahdollista vahvistaa koltansaamen kieltä Suomen ortodoksisessa kirkkokunnassa? Skopetsin mielestä aloittaa voisi seuraavista kuudesta toimenpiteestä:
1. Suomen ortodoksisen kirkon kirkolliskokouksen pitäisi käsitellä uudestaan kysymys kolttasaamelaisten kiintiön saamiseksi kirkolliskokoukseen. - Kysymys on uhanalaisesta koltansaamen kielestä, eikä kirkkokunnan vastuuta voi sälyttää pelkästään vähälukuisen Lapin ortodoksisen seurakunnan hartioille. On myös vahvistettava yhteistyötä kolttasaamelaiskysymyksissä sekä Norjan ortodoksien että Murmanskin ortodoksisen hiippakunnan kanssa.
2. Kirkollishallituksen on tuettava ja velvoitettava pohjoisen alueen työntekijöitä kielen opiskeluun, ja on järjestettävä räätälöityä opetusta niin että työntekijät oppisivat vähintäänkin lausumaan koltansaamea ymmärrettävästi, lukemaan sitä sujuvasti sekä hallitsemaan kirkollisen perussanaston ja kielen perustaidot.
3. Hiippakunnan ja seurakunnan tasolla pitäisi miettiä nuorisotyön kehittämistä. Nuorissa kolttasaamelaisissa pitäisi herättää mielenkiintoa kirkollisia asioita kohtaan ja kasvatettava kirkon työntekijöitä kolttasaamelaisten omista riveistä.
4. Pipliaseuran organisoima evankeliumitekstien käännösprojekti pitäisi saada valmiiksi mahdollisimman pian.
5. Kirkkokunnan pitäisi käynnistää projekti koltansaamenkielisten kaste-, hautaus-, kodinpyhitys- ja ehtoopalvelustekstien kääntämiseksi.
6. Kolttasaamelaisten on pohdittava itse, mikä on ortodoksisuuden merkitys kolttakansalle ja sen identiteetille. Mikäli ortodoksisuudella on merkitystä, on kolttasaamelaisten itse aktivoiduttava sisältä päin. Mikään ulkopuolinen taho ei voi pakottaa kolttasaamelaisia seuraamaan omaa vuosisatoja vanhaa kirkollista traditiotaan, eikä mikään ulkopuolelta tuleva rahasumma voi korvata omaa intoa ja tahtoa yhdistyä ja toimia oman kirkon puolesta.
Kirkkoherra Skopets uskoo, että koltansaamen kieli ja kulttuuri tulevat säilymään tuleville sukupolville – kolttasaamelaiset ovat aina olleet hyvin lahjakkaita, kielitaitoisia ja sitkeitä selviytyjiä. Kolttasaamelaisia asuu tällä hetkellä ympäri Suomea, ja monet heistä ovat hyvin koulutettuja.
- Tutkijat arvioivat, että maapallolla kuolee keskimäärin yksi kieli joka toinen viikko. Tällä vauhdilla maailman arviolta 6 000 tunnetusta kielestä jopa 90 prosenttia kuolee kuluvan vuosisadan aikana. Koltansaame on katoavien kielten listalla, joten kolttasaamelaisten on ponnisteltava nyt kielen pelastamiseksi, sanoo Skopets.
- Kielen pelastuminen katoamiselta olisi ihme, mutta ihmeet eivät tapahdu siellä missä niihin ei uskota. Päinvastoin ihmeet tapahtuvat, jos niitä tehdään ja niihin uskotaan, sanoo Skopets.
Kuvat Unna-Maari Pulska ja Sara Wesslin.
Rohkos ja musihkka, Yle Areena
Pappi, isä Rauno Pietarisen youtube-kanava
Yle Areenan Jumalanpalvelukset radiossa
Kolttasaamelaisille pysyvä edustus Suomen ortodoksien kirkolliskokoukseen
Lue lisää: Uutishuone, Yle
Nellimissä sijaitseva Pyhän kolminaisuuden ja Trifon Petsamolaisen kirkko ja revontulet, kuvaaja Anthony Oberlin.
Suomen ortodoksinen kirkko on nuori
Skopets kertoo, että ortodoksinen autonominen kirkko on Suomessa suhteellisen nuori.
- Poliittisista syistä Suomen valtio halusi erottaa ortodoksisen kirkon Moskovan vaikutuspiiristä, ja tämän vuoksi Suomen ortodoksinen kirkkokunta liitettiin Konstantinopolin ekumeeniseen patriarkaattiin vuonna 1923. Historian myllerryksissä 1920-luvulla kolttasaamelaiset jäivät kolmen eri valtion alueelle. 1920- ja 1930-luvuilla pieni ja hajanainen Suomen ortodoksinen kirkkokunta taisteli olemassaolostaan, eikä sillä ollut paljon mahdollisuuksia panostaa koltansaamen kielen kysymyksiin.
1970-luvulla alkoi koltansaamen kielen nousukausi, ortografia vakiintui ja ensimmäinen aapinen julkaistiin. Samoihin aikoihin käännettiin koltansaameksi ensimmäiset kirkolliset tekstit ja rukoukset sekä myöhemmin Johanneksen evankeliumi. Näiden käännösten syntymisen taustalla oli Suomen ortodoksisen kirkkokunnan jakaminen kolmeen hiippakuntaan vuonna 1980, jolloin Pohjois-Suomi sai oman piispan.
Skopets kertoo Oulun hiippakunnan metropoliitta Leon olleen uranuurtaja koltansaamen kirkollisten tekstien käännöksien aikaansaamisessa, sillä hän tuki rukous- ja hartauskirjan, vaeltajan laulujen sekä liturgian kirjojen kääntämistä.
- Koltansaamen kääntäjät olivat omistautuneet kielen säilyttämiselle ja innoittuneet ajatuksesta, että kirkossakin voidaan toimittaa palveluksia omalla äidinkielellä – näille ihmisille kirkko oli tärkeä osa heidän elämäänsä ja identiteettiänsä, kertoo Skopets.
- 1980-luvulla tapahtui ortodoksisessa kirkossa myös toinen koltansaamen kielen kannalta merkittävä asia, sillä vuosina 1983-2014 Erkki Lumisalmi toimi koltankielisena matkakanttorina Ivalossa. Siitä lähtien on koltansaamen kieli aina kuulunut Pohjois-Lapin ortodoksisissa kirkoissa, Skopets toteaa.
Vaikka joitakin kirkollisia tekstejä on jo saatu koltansaameksi, Skopetsin mielestä paljon olisi vielä käännettävää.
- Kasteen, hautauksen, kodinpyhityksen ja ehtoopalveluksen tekstit toisivat koltansaamen kuuluviin myös kodeissa ja perhetilaisuuksissa toimitettavissa palveluksissa.
- Suomen pipliaseura on käynnistänyt arkkipiispa Leon johdolla koko evankeliumin kääntämisen koltansaamen kielelle; toivomme, että käännös valmistuu lähitulevaisuudessa. Koltansaamenkielinen evankeliumi antaisi mahdollisuuden käyttää evankeliumin lukukappaleita kaikissa jumalanpalveluksissa, joissa niitä on.
Skopets toivoo myös, että jonakin päivänä Ivalon papin ja kanttorin paikkoja hakevat pohjoisessa kasvaneet, kieltä osaavat ja Suomessa teologisen koulutuksen saaneet nuoret kolttasaamelaiset.
- Pallo on tällä hetkellä tietenkin seurakunnan ja kirkkokunnan johdon ja päättävien elimien käsissä – nuoria, innokkaita, kirkon työhön omistautuneita seurakuntalaisia löytyy sieltä, missä nuorisotyöhön panostetaan.
Mahdollisuuksilla on myös rajansa – koko Suomen ortodoksisen kirkkokunnassa on jäseniä vain muutama tuhat enemmän kuin esimerkiksi Rovaniemen luterilaisessa seurakunnassa. Koltankielisiä nuoria puolestaan on kirkkokunnassa vain muutamia - teologiaa opiskelevia ei yhtään, toteaa Skopets.
Kirkkoherra kertoo, että Suomen ortodoksisen kirkkokunnan kirkolliskokouksessa vuonna 2004 nousi esiin kysymys kolttasaamelaisen kiintiön saamiseksi kirkolliskokoukseen. Keskustelun jälkeen kokous hylkäsi aloitteen vedoten siihen, että kolttasaamelaisten osuus kirkkokunnan jäsenmäärästä on pienempi kuin ruotsin- ja venäjänkielisten määrä ja että näillekin pitäisi saada samat oikeudet. Mikäli näillä suurimmilla vähemmistökieliryhmillä olisi kiintiöedustajat kirkolliskokouksessa, pienenisi muiden edustajien määrä merkittävästi.
- Itse olen saamelaiskiintiön kannalla, sillä saamelaisten osalta on kysymys alkuperäiskansasta eikä vain kielivähemmistöstä, ja lisäksi koltansaamen kieli on uhanalainen ja vaarassa kadota maailman kartalta, sanoo Skopets. - Tämän vuoksi siihen on suhtauduttava eri tavalla kuin muihin kieliryhmiin, ja tehtävä kaikki mahdollinen kielen ja kulttuurin säilyttämiseksi.
Kuvassa Lapin ortodoksisen seurakunnan entinen kirkkoherra Viacheslav Skopets.
Anna-Katariina Feodoroff.